Sinä päivänä minun ei ollut tarkoitus kaivaa mitään. Halusin vain siistiä vanhan aidan vieressä olevan pienen alueen, jossa maa painui jatkuvasti sateiden jälkeen. Ruoho kasvoi siinä huonosti, joten päätin poistaa pintamaata, lisätä tuoretta multaa ja istuttaa muutaman helppohoitoisen kasvin.

Lapio oli ehtinyt upota maahan vain vähän, kun huomasin tumman ja kostean mullan seassa jotakin valkoista.

Ensin näkyviin tuli yksi pieni pallo. Sitten toinen. Kun siirsin multaa varovasti sivuun, niitä paljastui kymmeniä.

Ne olivat tiiviinä ryhmänä pienessä kolossa noin kämmenen syvyydessä.

Ensimmäisenä ajattelin, että talon edelliset omistajat olivat joskus pudottaneet maahan muovihelmiä tai jonkin vanhan lastenlelun osia. Pallot näyttivät lähes samanlaisilta: vaaleilta, hieman läpikuultavilta ja tavallista hernettä suuremmilta.

Yksi asia tuntui kuitenkin heti oudolta.

Jos ne olivat muovia, miksi joku olisi haudannut ne niin huolellisesti?

Laitoin puutarhakäsineet käteeni ja kosketin varovasti yhtä palloa sormellani.

Se oli pehmeä.

Sen pinta painui hieman sisään ja palautui sitten entiseen muotoonsa. Löytö tuntui sormissa kiinteältä hyytelöltä, jota ympäröi ohut ja joustava kalvo.

Silloin mieleeni tuli ajatus, jonka jälkeen en enää halunnut jatkaa kaivamista.

Entä jos ne olivat munia?

Vedän käteni heti pois.

Mieleeni alkoi tulla kaikenlaisia epämiellyttäviä vaihtoehtoja. Hyönteisiä? Etanoita? Jokin eläin, joka oli tehnyt pesän aivan talon viereen?

En tiennyt tällaisista munaryhmistä juuri mitään, joten päätin olla koskematta löytöön enempää ennen kuin saisin selville, mistä oli kyse.

Jokainen outo löytö ei ole vaarallinen

Otin muutaman valokuvan ja aloin etsiä tietoa. Pian kävi selväksi, ettei tällaisten pallojen alkuperää ole helppo määrittää pelkän ulkonäön perusteella.

Maasta voi todella löytyä erilaisten eläinten munia. Esimerkiksi monet kotilot ja etanat munivat kosteaan maahan, kasvijätteiden tai kivien alle sekä muihin suojaisiin paikkoihin. Niiden munat voivat olla vaaleita tai läpikuultavia.

Mahdollisia selityksiä oli kuitenkin muitakin.

Puutarhamullassa voi joskus olla lannoiterakeita, vettä sitovia materiaaleja ja erilaisia keinotekoisia lisäaineita. Osa niistä turpoaa ja pehmenee joutuessaan kosketuksiin veden kanssa. Jos niiden alkuperää ei tunne, niitä voi helposti luulla joksikin eläväksi.

Tärkein johtopäätös oli yllättävän yksinkertainen: pelkkä ulkonäkö ei vielä todista mitään.

Päätin tutkia paikkaa tarkemmin rikkomatta löytöä.

Lähistöllä ei näkynyt pakkauksia, muovinpalasia tai muita merkkejä siitä, että pallot olisivat päätyneet maahan jonkin puutarhatuotteen mukana. Sen sijaan juuri tässä kohdassa multa oli poikkeuksellisen kosteaa, ja sen päällä oli pitkään ollut kerros edellisvuotisia lehtiä.

Monille pienille puutarhan asukkaille tällainen paikka on lähes täydellinen suoja.

Selitys osoittautui paljon harmittomammaksi

Kun vertasin valokuvia vastaavanlaisista löydöistä otettuihin kuviin, todennäköisimmäksi vaihtoehdoksi nousivat etanoiden tai kotiloiden munat. Niiden munaryhmissä voi olla suuri määrä pieniä vaaleita palloja, ja niitä löytyy usein juuri kosteasta ja kuohkeasta maasta.

Se selitti lähes kaiken: löytöpaikan, syvyyden, pehmeän rakenteen sekä sen, miksi pallot olivat tiiviisti yhdessä.

Pelkästä valokuvasta ei tietenkään voida täysin varmasti määrittää, minkä eläimen munista on kyse. Tarkka tunnistaminen saattaa vaatia asiantuntijan apua tai munien myöhemmän kehityksen seuraamista. Siksi en halunnut pitää omaa arvaustani lopullisena vastauksena.

Pelottavin ajatus — että maan alla piileskelisi jokin tuntematon tai vaarallinen olento — osoittautui kuitenkin täysin perusteettomaksi.

Todennäköisesti edessäni oli aivan tavallinen osa puutarhan elämää, jota emme vain yleensä huomaa.

Juuri se tuntui lopulta kaikkein kiinnostavimmalta.

Kuljemme joka päivä pihan poikki, kastelemme kasveja ja leikkaamme nurmikkoa ajattelematta juuri koskaan, kuinka paljon elämää tapahtuu vain muutaman senttimetrin päässä jalkojemme alla.

Mitä tehdä, jos löydät samanlaisia palloja?

Tuntemattomia muodostelmia ei kannata heti murskata, avata tai kosketella paljain käsin.

Ensimmäiseksi kannattaa tarkastella löytöpaikkaa huolellisesti. Pallojen muodon lisäksi merkitystä on ympäristöllä: maan kosteudella sekä lehtien, kompostin, juurien ja erilaisten puutarhamateriaalien esiintymisellä.

Löydöstä kannattaa ottaa muutama tarkka valokuva ja asettaa viereen tunnetun kokoinen esine, esimerkiksi viivain. Näin pallojen todellinen koko voidaan arvioida paremmin, mikä helpottaa niiden tunnistamista huomattavasti.

Jos epäilet kyseessä olevan eläimen munaryhmä, se kannattaa ainakin aluksi jättää rauhaan. Jos samanlaisia muodostelmia löytyy vihannesten läheltä ja puutarhassa näkyy samalla runsaasti etanoita, voidaan tunnistamisen jälkeen harkita sopivia keinoja kasvien suojaamiseksi.

Erityisen varovainen kannattaa olla, jos löydöllä on epätavallinen haju, se ärsyttää ihoa tai ei muuten vaikuta luonnolliselta muodostelmalta. Tällaisessa tilanteessa on turvallisempaa olla tekemättä omia kokeita.

Pieni maailma, jota emme yleensä huomaa

Peitin paikan varovasti mullalla ja päätin istuttaa kasvit toiseen kohtaan.

Muutamaa päivää myöhemmin uteliaisuuteni sai minut palaamaan paikalle. Siirsin vain hieman pintamaata sivuun ja varoin vahingoittamasta mitään. Pallot olivat edelleen siellä, vaikka osa niistä näytti hieman erilaiselta.

Silloin päätin lopullisesti jättää ne rauhaan.

Koko tarina alkoi muutamasta valkoisesta pisteestä maassa. Muutaman minuutin ajan ne saivat minut kuvittelemaan mitä uskomattomimpia selityksiä. Lopulta ne kuitenkin muistuttivat minua hyvin yksinkertaisesta asiasta: luonto on paljon lähempänä kuin kuvittelemme.

Pienen arvoituksen löytämiseksi ei aina tarvitse lähteä syvälle metsään tai matkustaa kaukaisiin maihin.

Joskus riittää, että ottaa lapion ja kaivaa hieman maata oman aidan vierestä.